Pyhä Kolminaisuus

Minä uskon Imagoon,
pyhään, kyseenalaistamattomaan,
totuuden ja vain totuuden luomaan,
julkikuvaan, joka rakentaa itsensä
mitään totuuteen lisäämättä
tai mitään siitä poistamatta;
jonka virheettömän kauneuden puolesta
me ahkeroimme
ja jonka kasvot
pesemme puhtaiksi pahoista puheista päivittäin;

ja Maineeseen maan- ja maailmanlaajuiseen,
Imagon veriveljeen,
joka menisi - näin uskomme - jos Imagokin;
meidän johtajaamme,
jota suojaamme hengellämme;
jonka edestä annamme itsemme,
terveytemme ja hyvinvointimme,
omantuntomme ja ihmisyytemme;
jonka vuoksi uhraamme tarvittaessa rehellisyyden
ja sen nimeen lausutun pyhän valamme;
jonka vuoksi olemme tiukassa paikassa valmiit
tekemään tyhjäksi juhlapuheemme ja arvopohjamme,
ilmeenkään värähtämättä;
jonka puolesta sumennamme vaikka
rajat oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan väliltä,
jos tilanne niin vaatii;
jonka puolesta hukkua ja hukuttaa
on halumme korkehin;

ja huomenhohtoiseen Brändiin,
jonka me olemme huolellisesti luoneet
ja joka on luonut uudelleen meidät kaikki,
rakentanut jokaisesta ainutkertaisen henkilön,
maalannut tämän ajan ihmiskuvan;
ja puhdistavaan ja tervehdyttävään ihmeeseen,
joka laskeutuisi keskuuteemme
ja muuttaisi valheemme totuuksiksi,
pyyhkisi pois väärän ja anteeksiantamattoman,
tekisi tekemättömän tehdyksi
ja olisi suurudessaan tuleva
armahtamaan meitä,
jotka suljimme silmämme väistämättömältä,
tuholta, jota parhaamme mukaan vieläkin puhumme pois
väittämällä, että vika on meissä itsessämme
- olemme mieluummin vaikka hulluja ja luulotautisia
kuin tahraamme yhtäkään näistä kolmesta -
meitä, jotka annoimme ajan tuhota sivistyksemme kehdot ja hoivamme huoneet,
välinpitämättömyyden mädättää tämän maan.