Toinen näytös

Ja kun sitten kun hukkasi
tuli vahingossa ja huomaamattaan
ymmärtämättömyyttään
vähän myös kadottaneeksi.

Ei niin paljon että se kenenkään muun antenneja tavoittaisi
mutta kuitenkin sen verran että itselleen värähtelee
uusilla, vähän vierailta tuntuvilla taajuuksilla.

Näillä aalloilla tulee ymmärtäneeksi
sen kuinka vähään
ihminen pystyy
vaikka sitten pinnistäisi kaikki voimansa.
Kun keskittää koko olemassaolonsa energian
siihen että selviytyy ja siihen että sen jälkeen kaikki palautuisi ennalleen
ei kai vain yksinkertaisesti
pysty näkemään mitään muuta
vaikka on - näin jälkikäteen ajateltuna - itsestään selvää
että eihän mikään palautuisi ennalleen.

On kai vain liian hankalaa hyväksyä
että hurrikaanin tuhoama trooppinen saari
on oikein toimiva vertauskuva
vielä sittenkin
kun kaikki näyttää päällisin puolin palautuneen ennalleen
kun saari on rakennettu uudelleen
joka paikka täytetty uusilla taloilla
paljon paremmin hurrikaaneja kestävillä.

Kun kaikki huuhtoutuu niin että saari on täysin
tyhjä
vapaa uudelleen rakennettavaksi
ihmiskäden luotavaksi
rakennetaan vimmatusti uutta

ja siten käy ihmisenkin.

Uusi talo on uusi talo
ei se vanha johon on tottunut
vaan uusi.
Vaikka se lähes viimeisintä yksityiskohtaa myöten
saadaankin näyttämään erehdyttävästi
siltä samalta
talolta joka tällä paikalla ennen seisoi
ei se ole sama.

Siinä on sitä paitsi
aiempaa vahvempi runko
sellainen jonka luulisi kestävän
aikamoisiakin rankkasateita ja myrskyjä
sellainen jonka ei auta väreillä kaikenmaailman taajuuksille
jotta se tulee hoitaneeksi tärkeimmän tehtävänsä
pystyssä pysymisen.

Ja niinkin siinä käy
että kun saa takaisin oman elämänsä herruuden
ei enää osaakaan olla
oman elämänsä pääosanäyttelijä.
On niin tottunut katsomaan elämää ulkopuolelta
että on helpompi siirtyä
milloin yleisön joukkoon
milloin kuiskaajaksi lavan alle
ja hakea eläytymisen ja samastumisen kokemusta
katharsiksen tunnetta
siitä mitä uusi uljaampi minä lavalla tekee ja kokee

ja elää jälleen uusia kliseitä
todeksi

huomata että kun saa vapautensa takaisin
siitä tuleekin suuri vankila
niin kuin sanotaan

ja tuntea että on edelleen
kaiken ulkopuolella
kuulumaton

ja joutua toteamaan että vaikka kuinka
kovasti toivomme ja haluamme uskoa
että voimme päättää lähes kaikesta
omassa elämässämme
tai ainakin suuresti vaikuttaa lähes kaikkeen
niin emme me pysty.
Ne jotka elävät tässä harhassa
ovat onnekkaita.

Ja silloin sitten muistaa senkin
että pikkutytöillä tapaa olla
sellaisia kimeästi haukahtelevia
ja istumisen ja voltin taitavia
vaaleanpunaisia tai valkoisia tai ruskeita
ja ehkä muunkin värisiä
paristoilla toimivia lelukoiria
joista kaikki aikuiset sanovat että
ohhoh, sehän on melkein kuin oikea koira
(ennen kuin salaa jokin yö ruuvaavat niiden mahat auki
ja ottavat paristot pois ja sanovat seuraavana päivänä
ihmettelevälle lapselle että koira ei taida enää osata haukkua eikä hyppiä
mutta onhan se silti kiva lelu
ja ostavat kohta uuden mekkalaa pitävän nuken, auton tai nokkahuilun).

Ohhoh, sehän on melkein kuin oikea.
Niin ne kaikki sanovat
koirista ja nukeista
jotka haukkuvat ja itkevät.

Ja niinhän myös uusi on melkein kuin oikea
parhaalla taidolla rakennettu reinkarnaatio
jota ei kuitenkaan muistettu sopeuttaa
omaan kontekstiinsa
tähän hetkeen
myrskyn ja totuuksien jälkeiseen aikaan
vaan kuviteltiin
että se olisi lähes täydellinen
niin kuin se olisi
menetetyn kontekstissa.

Mutta eihän se tietenkään ole
koska moni asia on muuttunut
uudelleen järjestelty
muuttuneen vuoksi muutettu
maailma mennyt eteenpäin
elämäkin
toiveet.

Vaikka tyhjyys on täyttynyt täyteydellä
ah, totisesti
kaikki on nyrjähtänyt paikoiltaan
uuteen asentoon.

Kaikki on melkein kuin
ja siinä minä olen
ihan kokonainen minä
ja toivon että jonain päivänä loksahtaisin
olisin osa
kuuluisin.