Raja

Puheensorinaa, keskustelua Suomi 100 -päivästä ja Lontoon-matkasta, jonne vielä olen lähdössä, liikunnanopettajan ehdotus kävelystä laavuille, työpajaideoita, ehdotus puhujavieraista, budjettiepäselvyyksiä, uusi Tuntematon, glögiä ja pipareita - vai tarjotaanko niitä myös Lucia-juhlassa? Onko meillä muuten sellaista tänä vuonna ollenkaan, kun on tätä muuta juhlaa ja tapahtumaa niin paljon? Tällaiseen pitäisi olla enemmän aikaa - kuka hoitaa sen, kuka tämän? Ikkunat auki, ikkunat kiinni, ikkunat auki, ikkunat kiinni. Aina jotakuta palelee, jos ikkunat ovat auki. Kello on kai jo yli neljän, olen ollut täällä kohta kahdeksan tuntia, ys-torstai. Kiky, koulutuslupaus, Suomi kuntoon vai nousuunko se oli? Puhe etääntyy, tulee huono olo, kehosta irtautumisen kokemus. Leijun hetken itseni yläpuolella enkä varsinaisesti kuule, mitä puhutaan. Pulssi kiihtyy, on vaikea hengittää, voi ei, taasko, viimeksi viime viikon tiistaina, ryntäys työhuoneeseen, kädet vapisevat, inhalaatio, ja vielä toinen, hyvä tyttö, ikkuna auki, pää ulos. Huimaa, pyörryttää, oksettaa, on tosi vaikea hengittää. En pysty normaaliin, on pakko vetää happea sisään keuhkoihin ryöppyinä, kuin vesi humpsahtelisi hukkuvaan laivaan. Tähän ikkunankarmiin on muuten hyvä nojata, joku vetää kai verhon kiinni, kun yhtäkkiä on säkkipimeää, putoan uneen, en jaksa seisoa. Ihana, vapauttava uni.  - - Oletko kunnossa, onko kaikki hyvin, voinko lähteä? Mikä uni on tällainen? Apua, apua! Huuto sattuu korviin. Miksei minun anneta nukkua? Nukunko kaksinkerroin, vai miksi tuntuu siltä? - - En pysty liikuttamaan jalkojani enkä käsiäni, miksi en tunne niitä? - - Otitko jo lääkkeen, oletko ottanut tästä? On se varmaan, kun lääke on tässä pöydällä. Pitäisikö sinut saada parempaan asentoon? Ei tämä oikein onnistu. Pitäisikö nostaa johonkin makaamaan? - - Joku nostaa, jalat ja kädet kai retkottavat, pääkin retkahtaa, se painaa liikaa. Olen jälleen viisivuotias, olen nukahtanut olohuoneen sohvalle, joku kantaa omaan sänkyyn nukkumaan. - - Pitääkö soittaa ambulanssi? Soitetaanko ambulanssi? Soitetaan ambulanssi! Ei ambulanssia. - - Sano neljän sanan lause, sano neljän sanan lause, sano neljän sanan lause. - - Palelee. Keuhkojen päällä on paino - onko joku laittanut rinnan päälle jotakin painavaa? Miksi kukaan tekisi niin? Joku nostaa istuvampaan asentoon, tukee tyynyillä selkää. En jaksa avata silmiä, en vieläkään kannatella päätä. - - Joku pitää kiinni kädestä, välillä puristaa, ehkä silittääkin. Joku tukee selästä, vai hartioista? - - Jalkoihin palaa tunto, ne alkavat krampata, kohta kädet, sattuu. Palleaa kuumottaa, sattuu. Jalkoihin käy tosi kipeää. Voi-ko jo-ku pai-naa? Joku painaa, se helpottaa vähän. Silti palelee, sattuu, kramppaa, polttaa. - - Nyt silmät jaksavat vähän aueta, mutta vielä en näe kunnolla. On muutenkin jo helpompi. Huone tyhjäksi, huone tyhjäksi! Nimi, kerrotko nimen. Tunnen sinut, olemme käyneet koulut yhdessä. Jaksatko kertoa nimen? Nyt vähän nipistää, tämä tulee tähän, nyt vähän puristaa, nostatko tätä vähän, hyvä, nyt voi vähän sattua. Happisaturaatio 100, hyperventilaatio. Pulssi, verenpaine, jotain jargonia. Pystytkö istumaan? Kokeile varovasti nousta jaloille. Hyvä, istu vain alas. No, kerropas omaan tahtiin, mitä kävi. Sanothan heti, jos tulee uudestaan huonompi olo.