Marginaaleja

“Muistakaa marginaalit,
muistakaa marginaalit
- ulkolaitaan vähän leveämmät
kuin sisälaitaan -
piirtäkää viivoittimella,
vaikka kaverilta lainatulla.”

“Miksi, miksi ne pitää olla,
miksi ei vapaalla kädellä,
miksi ulko- ja sisälaitaan,
miksi joka sivulle?”

“Ne ovat minua varten;
marginaaleissa minä teen työni,
merkitsen plussat,
kun olet oivaltanut,
ja kysymysmerkit,
kun en ymmärrä, mitä tarkoitat,
ja kommentoin,
kun pohdinta ontuu,
on virheellistä
tai niin ansiokasta,
että sitä olisi kannattanut jatkaa vielä vähän pidemmälle.
En mahdu tekemään
tätä kaikkea
sinun kirjoittamasi tekstin
ja kieli- ja tyylivirhemerkintöjen seassa.

Marginaalit ovat minua varten.”

Nyt sitten naurattaa
ja vähän itkettääkin
ymmärtää,
kuinka oikeassa olinkaan.
Minä en päässyt marginaaleista
yo-kokeiden sähköistymisen myötä.

Itse asiassa kävi niin hullunkurisesti,
että minusta itsestäni tuli marginaalia.

Vähitellen ja välillä rysäyksittäin
tulin osaksi sitä muutamaa prosenttia suomalaisista,
joka joutuu monikemikaaliyliherkistymisensä
- usein sisäilmasairastumisen vuoksi elämään saapuneen -
vuoksi tekemään muutoksia arjessaan selvitäkseen siitä;

ja sitten
vähitellen ja välillä rysäyksittäin
olen alkanut tulla osaksi sitä arviolta vähän alle prosentin joukkoa,
jonka elämä vaikeutuu merkittävästi,
jolle arjesta tulee lähestulkoon vihollinen.

Ja nyt sitten naurattaa
ja vähän itkettääkin
ymmärtää,
että kun näin pääsi käymään,
menetin joidenkin mukaan
arvovaltaisen asemani
oppikirjan esimerkkinä,
joka minulle oli
lääkärin vastaanotolla
melkein juhlallisesti myönnetty.

Tähän väliin huomautettakoon, että
marginaalistuminen ja marginaalistaminen
ovat tyystin eri ilmiöitä.
Marginaalistuminen tapahtuu yksilössä
ja tekee olosta välillä vähän painavan.
Marginaalistaminen sen sijaan
tapahtuu yhteisössä,
joidenkin muiden ihmisten
puheissa, teoissa ja ajatuksissa.
Se tekee marginaalista
toisaalta alleviivatun ja huutomerkityn,
toisaalta pyyhekumilla poistetun,
marginaalistumisesta vielä vähän hankalampaa,
elintilasta entistä ahtaamman.

Ja kun kieli on tällä tavoin
vallankäytön välineenä,
yksilö voidaan noin vaan
napata pois oppikirjaesimerkin asemastaan;
häntä ei enää kannata käyttää esimerkkinä
oikein mistään tai missään,
vaikka sitten olisikin niin,
että hänen marginaalistumisensa
ei olisi random-touhua
vaan täysin looginen
syiden ja seurausten lopputulos;

vaikka sitten olisikin niin,
että hänelle sillä ei ole mitään merkitystä,
onko hän osa yhtä vai kahta prosenttia,
marginaalia vai jotain muuta
- hänelle se yksi tai kaksi prosenttia
on hänen sataprosenttinen elämänsä.

Lisäksi tästä seuraa se,
että ongelma, joka ihmisestä
on aiemmin kielen avulla tehty,
lakkaa olemasta,
ratkeaa kuin itsestään,
koska marginaalithan ovat
(kaikessa muussa paitsi
käsin kirjoitetuissa vastauksissa ja esseissä)
sellaisia, että niillä ei oikein ole merkitystä
kokonaisuuden kannalta;
niille ei oikein voi mitään
eikä niihin kannata käyttää kallisarvoisia resursseja,
lähinnä rahaa
ja aikaa,
joka itse asiassa on rahaa sekin,
ainakin puheissa ja ajatuksissa.
Marginaalien on parempi
vain antaa olla,
unohtaa ne aktiivisesti.

Sitä paitsi pitää muistaa,
että kaikkeen tilastointiin liittyy virhemarginaali,
usein kaksi ja puoli prosenttiyksikköä
suuntaan ja toiseen.

Ja jos nyt tässä minun tapauksessani
puhutaan suurin piirtein prosentin marginaalista,
niin sehän mahtuu moneen kertaan
virhemarginaaliin,
varsinkin jos ne otetaan huomioon
suuntaan ja toiseen,
vaikka prosentti ja prosenttiyksikkö
ovatkin toki ihan eri asioita.

Oikeastaan voisimmekin siis yksissä tuumin
yliviivata punakynällä
tämän tällaisen prosentin,
jotta se ei turhaan olisi tekemässä
laskutoimituksista niin kinkkisiä,
ettei juuri kukaan saa kymppiä kokeesta.

Tietenkin on hyvä muistaa toisaalta sekin,
että paperivastausten ja -esseiden aikakaudella
jotkut nokkelat, joilta loppui sanottava ennen konseptia, keksivät,
että marginaaleja leventämällä
teksti vaikuttaa äkkiseltään laajemmalta
kuin se oikeasti on.
(Samaa vaikutelmaa pystyi luomaan myös
käsialaa isontamalla,
sanavälejä suurentamalla
tai sillä, ettei kirjoittanut marginaalista marginaaliin.)

Tietenkin on hyvä muistaa sekin,

että marginaalit saattavat vaivihkaa leventyä,

jos niitä ei pidetä merkittävinä
kokonaisuuden kannalta.